Mitä jos?

Mä oon viime aikoina pohtinu aika paljo, että millaista tää mun urheilun harrastaminen on oikeesti. Tykkään tosi paljo yleisurheilusta, vaikken pärjääkkään siinä mitenkään hyvin. Saan kumminki tosi paljo purettua stressiä ja huolet unohtuu edes hetkeksi ku lähtee kentälle reenaamaan. Ihmettelen todella miten mä oon jaksanu yleisurheilua jo nelisen vuotta, enkä mä oo siihen vielä kyllästyny. Kun yleensä mä tympäännyn tosi lyhyessä ajassa eri asioihin. Ehkä se johtuu siitä että yleisurheilu sisältää niin monta eri lajia, että on valinnanvaraa kokeilla ja valita mistä lajista tykkää ja mistä ei.

Tässä kesän aikana on tullu käytyä monissa yu-kisoissa, ja tullu ajatuksia millasta mun elämä olis jos mä en urheilis ollenkaan. Kesällä olis varmasti paljo enempi "vapaa-aikaa" ku ei kävis kentällä reenaamassa, tai olis kisoja viikoilla enkä pitäis urheilukoulua... Mihin mä oikeen käyttäisin sen vapaa-ajan?! Johonki turhaan, eli olisin 24/7 koneella, enkä avais ulko-ovea ku ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Kyyhöttäisin päivät pitkät sisällä tunkkaisessa huoneessa.

Mä en pystyis elämään jos mulle kävis huonosti, ja mun täytyis lopettaa ilman omaa tahtoa yleisurheilun harrastaminen. Se olis mulle varmastikki tosi vaikeeta. Tänä vuonnakin alkukesästä kun mun polvilumpio kävi pois paikaltaan, mut valtas tunne "mitä jos mä en voikkaan urheilla koko kesänä, miten mä kestän olla vaan katsomassa ku toiset juoksee ja hyppää pituutta, eikä ite olla mukana?". Oon luojalle tosi kiitollinen ettei niin käynyt, vaan pystyn alkukesän varovaisuuksien jälkeen urheileen lähes normaalisti. Jospas se tästä parantuis ihan kunnolla loppun asti.