School

Toinen vuosi Kaustisen musiikkilukiossa on lähteny aika muksasti liikkeelle, tosin viikon univelkoja tuli tässä viime yönä nukuttua pikkasen pois. Uudet ykköset on tosi mukavia, ja heihin on saanu tutustua paremmin. Tarkotus olis panostaa tnä vuonna pikkusen paremmin koulunkäyntiin mitä viime vuonna, mutta saa nähä mitä tästä tulee.... Pelekään pikkasen että kohta iskee koko vuoden kestävä laiskuus. Tästä syksystä tulee aika uskonto-painotteinen, sillä se olis tarkoitus kirjoittaa ensi keväänä ylioppilaskirjoituksissa. Siihen pitää ainaki keskittyä jossei muuhun. :)

Koko kesän oon oottanu viulutuntien alkua ja orkesteri. Torstaina mulla oli ekan kerran orkka ja se ei ollukkaan NIIN vaikeaa mitä osasin odottaa. Reeniä reeniä vaan niin, ei oo mittää hättää. Siitä se lähtee.

Tästä tulleeki vähä lyhyempi bloggaus tällä kertaa... ;))

Mutta työniloa ja intoa tai jtn kaikille!! Nauttikaa hyvistä keleistä vielä kun niitä on :)

Mitä jos?

Mä oon viime aikoina pohtinu aika paljo, että millaista tää mun urheilun harrastaminen on oikeesti. Tykkään tosi paljo yleisurheilusta, vaikken pärjääkkään siinä mitenkään hyvin. Saan kumminki tosi paljo purettua stressiä ja huolet unohtuu edes hetkeksi ku lähtee kentälle reenaamaan. Ihmettelen todella miten mä oon jaksanu yleisurheilua jo nelisen vuotta, enkä mä oo siihen vielä kyllästyny. Kun yleensä mä tympäännyn tosi lyhyessä ajassa eri asioihin. Ehkä se johtuu siitä että yleisurheilu sisältää niin monta eri lajia, että on valinnanvaraa kokeilla ja valita mistä lajista tykkää ja mistä ei.

Tässä kesän aikana on tullu käytyä monissa yu-kisoissa, ja tullu ajatuksia millasta mun elämä olis jos mä en urheilis ollenkaan. Kesällä olis varmasti paljo enempi "vapaa-aikaa" ku ei kävis kentällä reenaamassa, tai olis kisoja viikoilla enkä pitäis urheilukoulua... Mihin mä oikeen käyttäisin sen vapaa-ajan?! Johonki turhaan, eli olisin 24/7 koneella, enkä avais ulko-ovea ku ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Kyyhöttäisin päivät pitkät sisällä tunkkaisessa huoneessa.

Mä en pystyis elämään jos mulle kävis huonosti, ja mun täytyis lopettaa ilman omaa tahtoa yleisurheilun harrastaminen. Se olis mulle varmastikki tosi vaikeeta. Tänä vuonnakin alkukesästä kun mun polvilumpio kävi pois paikaltaan, mut valtas tunne "mitä jos mä en voikkaan urheilla koko kesänä, miten mä kestän olla vaan katsomassa ku toiset juoksee ja hyppää pituutta, eikä ite olla mukana?". Oon luojalle tosi kiitollinen ettei niin käynyt, vaan pystyn alkukesän varovaisuuksien jälkeen urheileen lähes normaalisti. Jospas se tästä parantuis ihan kunnolla loppun asti.